Pikkuinen pojumme syntyi kolmas toukokuuta sunnuntaina, klo 16:19 Kanta-Hämeen Keskussairaalassa. Painoa oli 3755g ja pituutta 51cm, pipo 35,5cm. Pisteitä ropisi ensin 9 ja sitten 10!

Päivän tapahtumat lyhyesti:

Aamulla klo 6 heräsin supistukseen, joka oli sen tuntuinen, että tiesin synnytyksen alkavan. Otin kuuman suihkun ja keitin kahvia, olin jo aika kipeä, supistuksia tuli säännöllisesti. Miehen herätin n 7:30 ja hetken päästä lähdimme sairaalaan. Autossa supistukset tulivat jo kahden minuutin välein.

Yhdeksän aikaan olimme jo synnytyssalissa ja nappailin ilokaasua, joka toi mukavasti helpotusta supistuksiin. Avautumisvaihe kesti 9h 25min. En oikein joutanut vilkuilemaan kelloa, mutta jossain vaiheessa lääkäri tuli antamaan kohdunkaulan puudutuksen, kun ilokaasu ei oikein enää tehonnut. Siinä taas jonkin aikaa puhisin ja sain uuden satsin puudutusta.

Ponnistusvaihe kesti 54min. Silloin sain pudendaalipuudutuksen. Ponnistusvaihe kesti niin kauan, että aloin olemaan jo aika väsynyt ja lääkäri tuli imukupin kanssa auttamaan. Seuraavassa hetkessä vauva oli jo maailmassa ja alkoi rääkymään.

Sain vauvan syliini ja kipu todellakin unohtui sillä samalla hetkellä! Sen jälkeen kätilö ja mies kävivät pesemässä, pukemassa ja mittailemassa vauvan. Mies toi vauvan kapaloituna vauvasängyssä sänkyni viereen ja saimme ihailla ja kuvata vauvaa. Se oli aika ihmeellistä, en osaa sanoin kuvailla. Sen tunteen tietää sitten, kun sen itse kokee.

Synnytyksen jälkeen mulle nousi aika korkea kuume ja tärisin ihan horkassa. Pääsin kuumaan suihkuun ja sieltä tullessa pyörtyä kupsahdin. Onneksi kätilö oli valppaana, enkä kaatunut suorilta jaloilta lattialle. Hetken päästä ihmettelin, että mitä mä lattialla teen! Mies piti kiinni selän takaa ja kätilö oli nostanut jalkani ylös. Verenpaineet laski myös melko alas ja mulle laitettiin tippa; nestettä, antibioottia ja jotain muuta lääkettä.

Mies lähti klo 22 kotiin nukkumaan ja sen jälkeen vauva vietiin lastenosastolle hetkeksi, koska olin tipassa enkä pystynyt kuin tärisemään. Kätilö vei minut klo 23:25 osastolle ja pyysi mulle oman huoneen. Sain lääkettä vielä tunnin verran tippana. Halusin, että vauva tuodaan jo huoneeseen ja hetken päästä yöhoitaja toi pikkuiseni. Siitä alkoi ensimmäinen yö äitinä.

Synnytys oli mielestäni helpompi ja kivuttomampi, mitä olin kuvitellut. Se kesti yhteensä 10h 40min. No se kuumeosuus oli hirveä. Myös miehen mielestä synnytys sujui helpommin, kuin hän oli kuvitellut.

Mulla on takana tosi väsynyt viikko. Yöt meni heräillessä monta kertaa supistuksiin ja aamuisin nousin miehen kans yhtäaikaa juomaan kahvit, olin ylhäällä tunnin pari ja jatkoin unia yli puolen päivän. Silti jo iltapäivisin mua alko väsyttämään, eikä huvittanut tehdä mitään.

Viime perjantaina oli neuvola. Painoa oli tullu +300g yhdeksässä päivässä, verenpaine hieman noussu 120/80 ja kohdunpohjan korkeus 35cm. Terkkari sano, että mä oon tosi väsyneen näkönen. Se myös kehotti soittamaan synnärille mun tiuhojen supistelujen ja vuodon takia. No me lähdettiin sit käymään sielä neljän maissa ja mä olin käyrällä eli vauvan sykkeet ja kohdun supistukset mitattiin puolen tunnin ajan. Supparit tuli säännöllisesti, mutta ne oli vain harjoitussupistuksia, koska eivät sattuneet. Kohdunkaulaa oli vähän jäljellä ja kohdunsuu oli 2 cm auki. Kätilö käski tulla illalla yhdeksän aikaan uudelleen käyrälle ja nyt supparit oli epäsäännöllisiä ja kohdunsuun tilanne lähes ennallaan, ehkä vain hieman enempi auennut. Eli kotiin vaan!

Eilen olit sitten taas neuvola-aika 8:45 ja olin niiiin poikki ja väsyny ettei tosikaan! Verenpaine 122/83 ja paino + 0. Taas hän kehotti soittelemaan synnärille, koska mulle oli edellisenä päivänä tullut alaselän jomotus suppareiden lisäksi ja koska olin niin väsy. Hän sanoi, että voisin kysellä onko käynnistys mahdollista, ku laskettu aikakin on jo 1.5. Noh, mehän sit taas mentiin käyrälle ja puolen tunnin aikana tuli vain kolme supparia. Paitsi eka niistä oli aika pitkä ja melko kipeä! Siis kipein supistus tähän mennessä, se tuntui navan alapuolella masussa! Jännä juttu. Kohdunsuun tilanne oli ihan ennallaan perjantaiseen ja lääkäri sanoi, että käynnistystä ei missään nimessä kannata tehdä. En onneksi edes ehtinyt sitä kysyäkään. Sitten mä sain piikin käsivarteen, joka lopettaa harjoitussupistukset ja nukahtamistabletin illaksi mukaan. Synnärillä oli mua "hoitamassa" lääkäri, kätilö ja kätilöharjoittelija, jotka kaikki oli tosi kivoja ja ystävällisiä!

Se piikki rentoutti mun jalatki aikas tehokkaasti! Meinas tulla tuskanhiki, ku mentiin synnäriltä kauppaan ostamaan niitä ajovaatteita ja myyjällä kesti ja kesti hakia oikean kokosia housuja varastosta! Jalat ei meinannu jaksaa seistä ja lisäksi oli piikin sivuvaikutuksena tullut joka paikan tutina! Hihii, olihan se kauppareissu! Ennen kotiin tuloa mies kävi vielä ostamassa mulle iki-ihania vanilja eskimoita, nam! Kotona söin pataa ja sen jälkeen se tutinakin lakkasi ja olo oli mitä mainioin, ku ei supistellu yhtään! Vauvakin mylläsi koko illan pehmeässä masussa ja ihmettelin sitä sen verran, että soitin vielä synnärille ja kysyin, että kuuluuhan se asiaan. Kyllä on normaalia, mä olin kai vaan niin keskittyny niitä supistuksia seuraamaan, että se vauvan mylläys tuntu nyt ikäänkuin liialliselta! Ja ite funtsin, että on se varmaan helpompi myllätäkin pehmeessä kuin kovassa masussa.

Juu, eipä se synnytys taia olla lähelläkään. Höh! Tai no eihän sitä tiiä. Nyt tuntuu jotenki se enin kärsimättömyys hälvenneen ja tilalle on tullu semmonen asenne, että tulkoon millon tulee, kunhan tulee ennen äitienpäivää!  

Mies heittää pallon katolle ja Niki yrittää sitten ottaa sen kiinni! Niksulla on monta erilaista palloa; valkoinen iso jalkapallo, punainen pienempi jalkapallo, kuorittuja(!) tennispalloja, pikkuinen mustavalkea pallo ja punainen pallo, jonka sisään voi jemmata herkkuja. Hmm, onkohan vielä muita...

Tennispalloa katolle heitettäessä Niki saa sen joskus napattua ilmasta suuhun! Sitten se polleana poikana esittelee palloa meille ja mehän tietenki kehutaan kauhiasti! No kehutaan me sillonki sitä, kun se pelkästään tökkäsee palloa ilmassa kuonolla.

Äääks! Äläpäs pallo karkaa!

Käytiin eilen hakemassa Hämeenkyröstä tämmönen noottoripyörä! Eikös ookki aika hieno! Mies kävi sillä jo tänään töissäkin ja työkaverit tietenki ihastelivat prätkää. Tänään myös haettiin kaupasta ajotakki, -housut ja -hanskat, niin kyllä nyt kelpaa huristella! 

Ootan jo kovasti, että pääsen kyytiin! Tosin se saattaa mennä jopa heinäkuulle asti, ku eihän vaavia voi jättää yksikseen!

Tuossa taustalla näkyy miehen 100A -projektitki. Ja toisella puolen mun masa.

Väsyttää! Nousin miehen kans yhtäaikaa kuudelta, koska pitä saada levähtää nukkumisesta!! En olis kyllä uskonu, että tuommostaki joudun tekemään! Syy moiseen oli supistelut ja lantion ja reisien puutuminen.

Eilen illalla tuli sellaisia supistuksia, jotka jo jonkin verran tuntuivat, mutta eivät olleet hirmu kipeitä. Ja niitä tuli tosi tiuhaan. Samoten ihan alhaalla tuntui jomottava ja pistävä kipu koko ajan, joka vain paheni yötä kohti. Heräilin monesti yöllä puuskuttelemaan, kun supisteli niin kovasti ja samalla näin niistä untakin! Aamuyöstä supistelut helpotti, mutta sit alkoi puutumaan alapuolen lantio ja reisi (nukun kyljellään).

Tää oli kyllä pahin yö tähän mennessä. Oottelen tässä, että kello tulee yli kahdeksan, ni tilaan likakaivon tyhjennyksen. Sitten painun takas nukkumaan!

Niki on sitten aloittanut jo puutarhahommat! Se päätti kaivaa auki myyrien tunnelit kuten kuvasta näkyy. Noo, antaa koijan kaivaa kun kerta tykkää ja kunhan pysyttelee tuola etupihan takarajalla. Muissa kuvissa näkyvät multakasat keskellä pihaa on myyrien tekemiä, ne pitää joutessa tasottaa ja roudata ylimääräset mullat nuihin Nikin kaivantoihin. Aidan vierillä olevat reiät taas on Nikin kuopsuttelemat.

Portin edusta on Niksun uusi päivätorkkujen paikka!

Alla olevat kuvat otin tänään. Eikös ookkin ihastuttavassa kunnossa meidän piha...

vauva on syntynyt, niin sen kuvia ei tule olemaan netissä! Enkä anna lupaa muillekaan laittaa meidän perheestä yhtään kuvaa nettiin.

Minä en käsitä, miksi jotku ihmiset laittaa lastensa kuvia nettiin julkisiksi! Sen ymmärrän, jos ne kuvat laitetaan sellaiseen paikkaan, mihin vain esim salasanan saaneilla on mahdollisuus mennä niitä katsomaan. Mutta onko ne kuvat kuitenkaan varmassa tallessa siellä niitä väärin käyttäviltä?

Nimeä ollaan pähkäilty kovasti! Jonkinlainen listakin meillä on, mutta ei sitä silti oikeen pysty päättämään. No yksi nimi on aika varma, mikä pojulle tulee, mut etunimi uupuu ja mahdollinen kolmas nimi. Kaipa sen nimen sit tietää, ku vauvan näkee, että minkä nimen näköinen hän on!

Kaikkihan varmaan tietävät, ettei me pidetä ristiäisiä!? Ja ettei vauvaa kasteta seurakunnan jäseneksi. Päättäköön itse aikanaan, mihin haluaa uskoa tai olla uskomatta. Nimiäisikään ei pidetä, ainakaan täällä etelässä, mutta pohjoisessa ois kiva pitää jotku pienet juhlat vauvan kunniaksi. Nimi kyllä ilmoitetaan kaikille heti, kun se tiedetään ja sitä on turha kysellä sitä ennen! 

Viime lääkärikäynnillä (rv 35+4) vauvan kokoarvioksi tuli 2,7kg ja lääkäri arveli syntymäpainoksi n 3,7kg. Kotona sit hoksasin, että ainakaan yhdet villahousut (nb-kokoiset) ei tule mahtumaan muksulle ja kun niitä s-kokoisia villiksiä on aika vähän, niin tekaisin merinolangasta yhdet lisää. Nämä on s-kokoa. Olin melko varma, että langat riittäisi nipin napin, mutta ei! Siksi tuossa edessä on turkoosia Huopanen-lankaa.

Koska pinnasänky odottaa vielä lämpimämpiä ilmoja, että se voidaan maalata, niin tein vauvalle äitiyspakkauslaatikkoon ensipedin. Muuten olisin vain pienentänyt tyynyillä tms pinnistä, ettei se olisi ollut niin valtavan iso pikkuiselle. Ja vaikka pinnis valmistuisikin ennen syntymää, niin tuon kopanhan voi sit laittaa sinne pinnikseen.

Vanhojen vauvanvaatteiden ja -lakanoiden joukossa oli valmis kopan reunaröyhelö, mutta se oli vaaleanpunainen, enkä oikeen ole sen värin ystävä! Jos se olis ollu toisen värinen, niin olisin mä sen sit laittanu. Ostin muutaman aikuisten lakanan, joista ompelin vauvalle liinavaatteita ja tämän reunaröyhelön. Tuon pitsin oon ostanu pari vuotta sitten keittiön verhoihin, niitä en kuitenkaan ikinä ommellut!

Tässä näkyy myös yksi tekemäni pussilakana. Sitä vaan pitää hiukan kaventaa täkin takia. Sen täkin mä leikkasin isommasta samanlaisesta ja huolittelin saumurilla reunat. Tuolla saumurilla saa kyllä järkyttävän nopeasti tekastua pussilakanat ja tyynyliinat sun muut!

Niki rakastaa kaikenlaisia leluja! Se osaa leikkiä niillä itsekseen pitkiä aikoja. Ulkona sillä on kaksi erilaista jalkapalloa ja paksu narulelu, joita se ei ole saanut vielä rikki. Palloilla se pelailee melkein joka päivä murisemalla niille, puremalla, tökkimällä kuonolla ja könyämällä niiden päällä. Pienempää punaista palloa se pystyy kuljettelemaan suussa ja se on kiva viedä ison lumikasan päälle ja päästää irti, sitten rynnätään pallon perään, kun se vierii alas! Tämä leikki vaan loppuu kohta, kevään tullessa.

Narulelu on ollut hukassa lumien tulosta asti, me epäillään sen olevan ison lumikasan kätköissä. Nikille on annettu ulos myös pienempiä leluja, kuten pehmo- ja vinkuleluja, mutta seuraavana aamuna pehmolelujen jäänteet saa aina keräillä häkistä. Vinkulelut kestää kauemmin; kesällä ja syksyllä annetut kestivät ekoihin kovempiin pakkasiin asti. Sen jälkeen myös niiden palasia ollaan keräilty pitkin pihaa.

Tällä hetkellä Nikin sisäleluina on punainen apina, punainen vinkurapu, pehmoluu ja narupehmonorsu. Punaista apinaa olen joutunut korjaamaan 4-5 kertaa, mutta se onkin Niksun lempilelu. Tokassa kuvassa apina on uudenkarhea ja sillä on vielä korvat, silmät ja nenä tallella. Nyt sillä on naaman kohdalla vain punaista fleeceä ja korvista on keltaiset nysät jäljellä. Tuola nämä-lelut-pitää-korjata-laatikossa se odottaa taas neulaa ja lankaa, koska pää on irtoamassa.

Kolmannessa kuvassa on viikko sitten ostetut uudet lelut, olivat tarjouksessa Riksun HongKongissa 3kpl/5e. Keltainen nalle annettiin pikkuhäkkiin illalla nukkumaan mennessä ja aamulla siitä oli, yllätys yllätys, pelkät narut jäljellä. Turkki ja sisälmykset oli riekaleina pitkin häkkiä. No, oli siitä hetken ilo tuolle täystuholle ja jäi ne narut vielä jyrsittäväksi. Pinkki norsu tuuraa punaista apinaa sisäleluna, sillä mies leikittää pikkukoiraa aina iltaisin. Sisäleluja Niki ei pääse tuhoamaan, ku me puututaan ajoissa sen tekemisiin.

Itsekseen Niksu leikkii sisällä siten, että se pitää pehmolelua esim jalasta ja retuuttaa sitä puolelta toiselle ja välillä heittelee ilmaan! Se on hauskan näköistä! Toinen leikki on nutuutusleikki; koija pötköttää lattialla ja tökkii kuonolla ja nipistelee pehmolelua ja murahtelee sille välillä. Sitten ku sitä kyllästyttää leikkiä itekseen, se tulee pyytämään meitä leikkiin tuomalla lelun ja tipauttamalla sen jomman kumman jalkoihin. Yleensä se pyytää miestä, ku mä en leiki sen kanssa niin rajusti, mutta pyytää se joskus muaki. Jos kumpikaan ei ala leekaamaan, Niksu ottaa torkut.

Alla ihka ensimmäinen lelu, Erkki-Etana, joka koki tuon kohtalon pakkasien tultua.

Niki tutustuu uuteen apinaleluun!

Tässä uusimmat pehmot. Ruskeaa kettua emme ole vielä antaneet Nikille.